Elämän alkuun pääsin melkein lapissa äidin ja neljän muun pikkuperhosen kanssa

Synnyin 11.2.2011 viiden sisaruksen pentueeseen Oulun Ylikiimingissä. Alku oli rentoa pötköttelyä ja tankkausta.

2 viikkoa

Meillä oli kotona kyllä muitakin koiria, mutta pahus kun en muista mitä niitä oli. Äidin kokoisia kavereita ja taisi olla mummokin siinä kurkkimassa sillointällöin.

Tässä kuvassa minä yksin, kaksiviikkoisena. Melko onneton otus, en paljon hamsteria suurempi, mutta suloinen tottakai <3   Tässä vaiheessa nimeni oli “se sydänotsa” Ja sain tietää että edessä luultavimmin olisi muutto etelämpään, melko kauas synnyinseudustani.

3 viikkoa

Kolmen viikon korkeassa iässä oltiin jo isoja tyttöjä ja poikia! Tai…. ainakin äidin mahanalus alkoi olemaan ruoka-aikoina melko ahdas.   Minä olen kuvassa keskimmäinen pentu <3 Melkoisia kokoeroja meillä, vieressäni on pentueen pienin ja hänen vieressään, äidin kaulan alla, pentueen suurin...

Minä itse kolmiviikoisena, “se sydänotsa”. Leuan nostaminen on raskasta..

Puheluita ja sähköposteja näytti vaihtavan kasvattaja ja tuleva emäntäni taajaan. Kuvia vaihtelivat puolin ja toisin sekä sain kuulla tulevista asuinolosuhteistani ja perheestäni monenmoista. Myös harrastusmahdollisuuksista oli puhetta ennen kuin muuttoni varmistui.

5 viikkoa

kukkuu, olenpas taitava

Viiden viikon ikäisenä olin kasvanut jo hurjasti. Kun nousin takajaloilleni, ylötyin ihmisen reiden päälle kurkistamaan. Voi että oli ihanaa aikaa tämä, kun pentuesisarusten kanssa sai yötäpäivää olla yhdessä vailla huolia huomisesta.

6 viikkoa

minusta tuli papillon

Kuudennella viikolla tapahtui jotain suurta ulkonäössäni. Korvat nousivat pystyyn, tai haralleen, miten tämän nyt ottaa Kuulemma hienot, hhmm, eikös “koomiset” olis kuvaavampi sana??? Olin saanut oman nimeni; Tiny Fairies Lillian, Lillian Russelin –> Kultu Kimalluksen mukaan.

8 viikkoa

ekaa päivää uudessa kodissa

8 viikkoisena tulikin sitten se muutto omaan perheeseeni, pois synnyinkodistani. Kuva on otettu keittiön ja eteisen väliseltä kynnykseltä ensimmäisenä päivänä uudessa kodissani.  Todella paljon uutta tutkittavaa, kissoja, ihmisiä, huoneita, leluja…. Mutta mikäs tässä on reippaan nuoren neidin tutkiessa kun mikään ei jännitä pätkääkään ja aikaa on yllinkyllin

Kotimatkalla Australianpaimenkoira X katsomassa Kannuksessa. Ikäeroa meillä X:n hyväksi 3 viikkoa, vain.

Uusi kutsumanimikin selvisi, alkoivat juttelemaan Vivaksi, ennen puhuivat Lillianiksi ja Lilliksi.

Painoa minulla oli 1200g

10 viikkoa

10 viikoisena olemus melko pullea.

Kuvasta ei saa ihan käsitystä miten kovin pieni olin,

joten laitanpas kuvan emännän kengän vieressä myös….

12 viikkoa

kaksitoistaviikkoisen korvat

Tuntuu että korvat kasvavat nopeampaa kuin muu minä. Noo, oli miten oli, kovasti niistä puhutaan aina kun ihmisiä missään tavataan.  Huonosti näillä silti kuulee, ainakaan mitään mitä en muutenkaan haluaisi kuulla…..

Ihanaa, tulee kevät ja kesä, ulkona tarkenee tälläinen päiväperhonenkin     Sisäsiisteyskasvatus on hyvällä vauhdilla, emäntä melko väsynyt kun ravaa yötäpäivää minua pihalle pissalle… Silti pisu lirahtaa millon keittiön matolle, millon eteiseen paperille (matto on kyllä mukavampi, huomattavasti)

4kk

4kk (kuva Mari Marttila)

ja minä olen jo ISO!!!  Kesäkuu ja mahtavat kelit tehdä mitävaan.  Tässä kuvassa (4kk) ollaan seuraamassa Kiva Koirakansalainen testiin treenaamista Merikarvialla.  Jalat kasvaa huimaa vauhtia!!

5kk

pusu Koivuniemenherran karitsalle <3

Käytiin kesällä myös Koivuniemen Herrassa koko perheellä. Lampaat oli aivan mukavia ja papanat mahtavan makoisia, niitä oli riittävästi.   Reissussa nähtiin myös hevonen (ok), pupuja (ei kiinnosta), kanoja (olkoon) Lehmä, sikoja ja minisika (näitä ei saanut pussata, höh) ja monia muita.

6kk !! Kuusi Kuukautta Eli PUOLI VUOTTA!!!   Huimaa! Olenpa tullut jo ISOKSI!!!

tässä emännän skootterikin kuvassa, ollaan ajeltu yhdessä

Häntäkarvat kasvaa, jalat kasvaa, korvakarvat kasvaa. Ja ensimmäinen juoksuaika!  Huh että tulikin aikaisin tämä. Olen vielä kovin kiinnostunut ihan kaikesta enkä ihan välttistä pysy porukassa kun pihalla liikutaan, joten nyt sitten onkin naru kaulassa hetken aikaa… Kaiken varalta…  Meni muuten kokonainen neljä viikkoa ennen kuin pojat alkoivat kiinnostamaan joten tulikin pitkä “aresti”….

7kk

mulla on oudot korvatupsut..

7kk on kyllä hoippeli ikä jalkojen puolesta, häntäirokeesi alkaa kaatumaan ja ekat juoksut muuttuvat makeaksi poikain härnäilyksi… Aika hyvin ne kävelee takaperin edellä!

8kk

metsäreissulla

Turkki kehittyy mukavasti, housuja ja kaulusta alkaa tulemaan. Tässä “nätti” käskyllä yritetään olla näyttelymallina. Varsinaisesti ei poseeraamaan kuitenkaan ehdi, syyskesäiset metsäretket on niin ihania. Nyt pääsee maastossakin kulkemaan vallan toisella tavalla kuin keväällä, jalat on kasvaneet hurjasti ja painokin on jo 3100g!!!     Puolukat maistuu suoraan varvuista napsittuna, kunhan joku esittelee missä niitä kasvaa.

Mielettömän paljon kaikkea revittävää ja kaivettavaa metsästä löytyy. Elän täysillä kun sinne pääsen (melkein päiväittäin), kotona voin jo nukkuakin ellei ohjelmaa järjesty, niin isoksi koiraksi olen kasvanut ettei tartte kokoajan koheltaa ellei ole pakollisia töitä

Tulipa vielä toiset juoksutkin, aika omituista. Nyt alkoi pojat kiinnostaa jo toisella viikolla, kovasti kiinnostikin.

10kk

Sitä alkaa tuo 10kk synttäripäivä lähestyä, niin ja JOULU. Joulu on jotain, mistä kaikki puhuu. Ilmeisesti joku joulupukinpalvontarituaali, siitä kaikki puhuvat. Aikovat tuoda kuusenkin sisälle, ollaan metsässä katseltu sopivankokoisia… Mitähän silläkin sitten tehdään.

Joululahjani <3

Kovasti ollaan odoteltu lumen tuloa ja tulihan sitä!

Vitsi kun mun turkki näyttääkin keltaiselta.

 

Varpaiden välistä on alkanut kasvaa ne pitkiä karvoja, hupsuja tupsuja tassun eteen. Tassun alla ei pitkää karvaa (onneksi) näy.  Myös “alavatsa” on nyt saanut karvapeitteensä, olen kunnon murkku siis

11 kk

Kohta tulee vuosi täyteen, muttei vielä. Nyt ehkä suurin muutos ulkonäössäni on selvät varvastupsut. Mamma sanoi että ne kuuluu asiaan ja mainitaan rotumääritelmässä, se on sit kait ok, ei ne muahaittaakkaan, mut kiva niitä on pestä huolella ja hartaasti.

varpaidenvälikarvat                                                                   Mietiskelen uutta riehumiskohtausta ;D

Vuodenvaihdekin meni mukavasti. Raketit oli hienoja ja uni tuli vallan mainiosti kaiken hälyn keskelläkin. Tinaa en valanut, vaikka ihmiset niin tekivätkin.

1 VUOSI!!!  One year!!!

11.2.2112 ja synttärit!  Maksalaatikkoa kakkuna, nami. Mamma koitti ottaa kuvaa, mutta ei saatu tarpeeksi hienoa, laitetaan tähän silti joku.  Sää oli pilvinen ja minä väsynyt. Kas kun löysin rusakon metsästä makuupaikaltaan ja se lähtikin karkuun. En mä sen perässä kyllä kolmea metriä pidempää pysynyt, mutta jäin metsään syvään lumeen sitä etsiskelemään silti pariksi tuntia.

 

Syntymäpäiväkakku tarjoiltiin pöydästä ja siinä paloi yksi kynttilä. En osannut itse puhaltaa niin juhlaväki auttoi.

Kakku oli maittavaa, maksalaatikkoa ja koristeluna raejuustoa LURPS!

 

Kakkupalani tuhoamisessa ei kauaa kestänyt, masu olikin sitten toooosi täynnä!